Puhe 13.11.2023 kaupunginvaltuustossa
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Voin tähän alkuun todeta, että talousarvio on hyvin laadittu ja minua erityisesti ilahduttaa panostukset nuorten hyvinvointiin, jotka heijastuvat myös koko kaupunkilaisten turvallisuuteen. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on erittäin tärkeää yhteiskunnallisesti sekä tietenkin talouden kannalta.
Panostuksista huolimatta lasten ja nuorten palveluihin ja tukemiseen tulisi panostaa reilusti enemmän. Etenkin tässä ajassa, kun Orpon hallitus on päättänyt leikata heikommassa asemassa olevilta, erityisesti nuorilta ja laittaa heidät politiikkansa maksajiksi.
Meillä on siis edessä vaikeat ajat ja varsinkin nuorten kohdalla. Nämä hallituksen leikkaukset ovat lyhytnäköisiä eivätkä ole nuorten edun mukaisia. Leikkaukset tulevat näkymään myöhemmin mielenterveydessä, syrjäytymisessä, työkyvyttömyydessä ja päihdeongelmissa. Moni nuori on jo valmiiksi huolissaan omasta tulevaisuudestaan ja toimeentulostaan ja näyttää siltä, että huolet pahentuvat entisestään, samalla kun velkataakka kasvaa. Seuraan huolestuneena, mitä tästä seuraa. Jälkipyykki tulee olemaan valtaisa.
Samaan aikaan uutisoidaan karuista tilastoista ja kyselyistä, jossa nuorten turvallisuudentunne on heikentynyt. THL:n terveyskyselyn mukaan uupumus, ahdistuneisuus ja yksinäisten nuorten määrä on kasvanut.
Lapset ja nuoret kärsivät koulukiusaamisesta edelleen paljon. THL:n kyselyn mukaan alakoululaisista 10,8 % ja yläkoululaisista 8,2 % kertoi tulevansa kiusatuksi viikoittain. Ulkomailla syntyneistä 4-5 luokkalaisia lapsista jopa 18 % kokee koulukiusaamista viikoittain. Kouluväkivalta on muuttunut vain raaemmaksi.
Nämä luvut ovat huolestuttavia. Kiusaamiseen tulee suhtautua vakavasti ja puuttua, jotta voidaan taata turvaa jokaiselle lapselle koulussa.
Meidän on tehtävä entistä enemmän töitä eriarvoistumisen kitkemiseen panostamalla erityisesti kasvatukseen ja oppimiseen sekä nuorisotyöhön ja työllisyyteen.
Panostamalla ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön ja etsivään nuorisotyöhön, jossa autetaan nuoria, jotka uhkaavat pudota tai ovat jo pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Tehtävät lisäsatsaukset näkyvät suorana säästönä lasten nuorten ja perheiden raskaimmissa palveluissa, kuten lastensuojelussa, sillä tämä taas vähentää hyvinvointialueen kuluja. Meidän on ajateltava palveluja kokonaisvaltaisesti, vaikka nämä ovatkin kaksi eri pottia. Ne ovat silti meidän kaikkien verorahoja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa puutumme, sitä paremmin ennaltaehkäisemme ongelmien syntymistä. Peräänkuulutan myös juurisyitä miksi nuoret syrjäytyvät.
Palaan lasten ja nuorten hyvinvointiin ja juurisyihin.
Koko kevään ajan on puhuttu jengeistä ja jengiytymisestä. Keskusteluun nousee aina se maahanmuuttajanuori, jota osoitetaan sormilla.
Yle uutisoi viime viikolla, että Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella toimii katujengi, joka koostuu pääosin kantasuomalaisista, eikä kuten poliisi on aiemmin sanonut, että katujengit ovat pääosin maahanmuuttajataustaisia. Eipä tätä ole sosiaalisessa mediassa jaettu eikä sisäministeri ole tästä twiitannut ja ilmoittanut, että nyt on turvatonta ja on huolissaan.
Vaikka Vantaalla meillä ei ole rikollisia katujengejä, tulee meidän silti suhtautua vakavasti nuorten tekemiin rikoksiin, sillä nuorten tekemät rikokset ovat kasvaneet rajusti viime vuodesta. Mutta emme voi syyllistää kaikkia nuoria, vaan meidän tehtävä on etsiä ratkaisuja ja ennaltaehkäistä näitä.
Eräs täällä syntynyt maahanmuuttajataustainen nuori totesi, että vaikka kuinka hyvin käyttäytyviä olisimme, niin silti meihin nuoriin suhtaudutaan kuin rikollisiin.
Tämä vastakkainasettelu ja syyttely aiheuttaa haasteita ja syrjäytymistä, kun nuoria tuomitaan ennakkoluulojen varassa syyttä. Varsinkin tässä maailman tilanteessa, jossa tuntuu, että ihmisoikeudet, välittäminen, ja rohkeus puuttua epäkohtiin eivät olekaan itsestään selviä. Vihan lietsonnalla ei ole ikinä saatu mitään hyvää aikaiseksi.
En halua nähdä yhtäkään vantaalaista nuorta, joka ei koe olevansa osa tätä yhteiskuntaa. En halua nähdä yhtäkään nuorta, joka kokee epätoivoa yhteiskuntaa kohtaan. Lapset ja nuoret ovat meidän maamme tulevaisuus. Ja meidän on tehtävä kaikkemme, että heillä olisi riittävät resurssit valoisaan tulevaisuuteen.