Puheenvuoro Vantaan valtuustossa 22.6.2026
Työllisyystilanne on heikko, eikä kunta voi yksin ratkaista suhdanteita. Emme voi luvata jokaiselle nuorelle työpaikkaa heti. Mutta voimme päättää, ettei nuorta jätetä kuukausiksi – tai jopa vuosiksi – odottamaan ilman koulutusta, työkokemusta tai aikuista, joka kantaa kokonaisuutta.
Heikossa työmarkkinatilanteessa yksi asia korostuu: ensimmäinen työelämäkokemus ei saa jäädä sattuman varaan. Ajattelen 17-vuotiasta nuorta, joka haluaisi saada tutkinnon valmiiksi, mutta ei pysty osoittamaan osaamistaan perinteisessä opiskelussa. Hän tulee kouluun, mutta pitkät päivät luokassa eivät kanna. Keskittyminen herpaantuu, tehtävät jäävät kesken ja poissaoloja alkaa kertyä. Paperilla tämä voi näyttää sitoutumattomuudelta, vaikka kyse on usein siitä, ettei oppimisympäristö ole oikea.
Jos nuori ei saa osaamistaan näkyviin pulpetissa, meidän on rakennettava paikka, jossa osaaminen näkyy tekemällä.
Ongelma ei ole se, etteikö työelämässä oppiminen olisi mahdollista. Ongelma on se, että nuorelle sopivia, ohjattuja ja saavutettavia paikkoja ei ole riittävästi. Silloin ohjaus muuttuu helposti pelkäksi jonottamisen ohjaamiseksi – siirtymiseksi paikasta toiseen ilman, että nuoren tilanne oikeasti etenee.
Tarvitsemme Vantaalle enemmän konkreettisia työelämäpolkuja – paikkoja, joissa nuori voi aloittaa pienesti, tehdä oikeaa työtä, saada ohjausta ja kerryttää osaamista kohti tutkintoa, oppisopimusta tai työtä. Tämä sama ilmiö näkyy myös valmistumisvaiheessa: tutkinto ei yksin kanna, jos työkokemus, verkostot ja ensimmäinen työnantaja puuttuvat.
Siksi työllistämiseen käytetyn rahan pitää synnyttää jotakin, mitä muuten ei syntyisi: oikeita väyliä niille nuorille, jotka jäisivät muuten ilman paikkaa. Kun rakennamme aitoja työelämäpolkuja, emme ainoastaan paranna työllisyyslukuja – vaan estämme sen, että nuori jää pitkäksi aikaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.
Karita Snellman, kaupunginvaltuutettu
Vastaa