(Puheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksesta 28.3.2022)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Kaupungin tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma strategiakaudelle on hyvä. Toisaalta miten se voisi olla toisenlainen, etenkin näinä päivinä, kun rasismi pikemminkin lisääntyy kuin vähenee. Näin etenkin arkipäivän rasismin osalta. Viime viikolla eräs opettaja otti vantaalaisessa koulussa puhutteluun maahanmuuttajapoikaa kiusanneen kiusaajan, molemmat yhdessä. Opettajan kehottaessa kiusaajaa pyytämään tekojaan anteeksi, tämä oli sanonut, että hän ei tuollaiselta anteeksi pyydä. Opettajan toistaessa kehotuksen kiusaaja oli sanonut, että tuon naamakin on väriltään kuin kakka. Opettajan suutahtaessa kiusaaja oli jatkanut: Minun äiti on samaa mieltä. No mitäpä opettaja enää siihen.
Antirasistisia ohjelmia on terävöitettävä juuri nyt, kun meillä, jossa n-sana on ollut jo vuosikymmeniä kielletty, ryssä sanan viljely on paitsi luvallista myös koko ajan lisääntyvää. Lukuisat venäläisperäiset tytöt ja pojat tulevat itkien koulusta. Tästä on faktaa. Kun aikuiset kieltävät tuttavuudet ja ystävyydet, parhaimmillaankin ehdollistavat ne ja jopa valtakirkko tosiasiassa työntää osan Venäjältä peräisin olevista ihmisistä ulos, jää tästä ajasta syvät ja pitkäaikaiset haavat kulttuuriimme ja jokaisen meidän sieluumme. Tämän suhteen on kerta kaikkiaan tehtävä jotakin.
Yhdenvertaisuussuunnitelmassa todetaan, että 47 prosenttia on kokenut häirintää etnisen taustansa vuoksi viimeisen 12 kuukauden aikana. Suomen ensimmäinen musta missi Lola Odusoga kirjoittaa blogissaan ´En suostu olemaan vihainen musta nainen´, että arkipäivän rasismi on hänen kokemuksensa mukaan lisääntynyt koko hänen elämänsä ajan. Hän pitää Suomea yhtenä rasistisimpana valtiona.
Rasismi ei lopu valistustyöllä ja ”kasvattamalla” jokainen suomalainen suopeaksi toisia kohtaan. Nykyisillä toimintatavoilla näkyvä rasismi saattaa jonkun verran vähetä ja mennä piiloon kuin koulukiusaaminen koulussa ja koulusta. Kyse on rakenteista. Meidän rakenteemme tuottavat rasistisia käytäntöjä. On siis luotava uusia rakenteita. Mitä ne kuntatasolla voisivat olla?
Strategiaohjelmassa mainitaan romanit, meidän vanha vähemmistömme. Vantaalla asuu jopa neljäsosa Suomen romaneista. Viime torstaina kuulimme, että tällä perusteella Vantaata voitaisiin kutsua Suomen romanipääkaupungiksi. Ottakaamme kiinni tästä vahvuudesta!
Kaupunkimme on valmis vastaanottamaan 80 000 uutta asukasta seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Tätä varten investoidaan kymmeniä miljardeja asuntoihin, rata- ja tieverkostoihin, palveluihin, puistoihin jne. Näihin miljardeihin verrattuna tarvitaan kärpäsen kokoinen raha, jolla rakennetaan maamme ensimmäinen romanien kulttuuri- ja resurssikeskus. Se sopii mainiosti Myyrmäen kaupunkikulttuuritaloon. Heitän suunnittelupallon apulaiskaupunginjohtaja Riikka Åstrandille.
Romanien kohdalla on aika päiviä sitten hylätty assimilaatioajatus. Heitä ei enää pakko samaisteta valtaväestön kaltaisiksi. Muuten, aivan sama prosessi on toteutettu kuurojen kohdalla. Viittomakieli ei ole enää kielletty, vaan normaali kieli toisten kielien joukossa. Ei sekään asennemuutos ilman uusien rakenteiden luomista olisi onnistunut.
On yleisesti hyväksytty periaate, että kullakin kansanosalla tulee olla oikeus vaalia ja vahvistaa omaa kulttuuriaan.
Tämä periaate pitää toteutua kaikkien Vantaalla asuvien kansanryhmien kohdalla. Pidän erittäin järkevänä, ja sitä paitsi tarpeellisena, että kaikille suurimmille kansalaisryhmille turvataan oma kulttuuri- ja resurssikeskus. Arabian-, somalian-, venäjän- ja muille kieli- ja kulttuuriryhmille. Tässä lisää palloja johtaja Åstrandille jo sellainen määrä, että meidän kaikkien haluama kaupunkikulttuuritalo saa yhden lisäkerroksen lisää. Sijoitettakoon sinne yksi kaikille tarkoitettu pallomerihuone ja nimetään huone Riikan mukaan.
Kiitos.