Sote-uudistuksen toteuttaminen on kestänyt liian kauan. Hyvät tavoitteet hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta, yhdenvertaisista ja laadukkaista palveluista kaikille eivät ole toteutuneet. Palvelujen saatavuus ja ammattitaitoisen työvoiman saanti sekä kustannusten kasvun hillintä eivät ole onnistuneet. Uudistukset ovat kaatuneet mm. perustuslakiin ja poliittisiin erimielisyyksiin.
Vuosia sitten, ensimmäisiin maakuntamalleihin tutustuessa, keskusteluissa todettiin useasti, että Vantaan pystyisi itse järjestämään omat sote-palvelunsa, mihin tässä enää maakuntaa tarvitaan. Tänään asia on mielestäni toisin. Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat hälyttävissä määrin rapautuneet, vanhus- vammaispalvelujen heikentyminen on vain edennyt myös terveydenhuollon palveluihin. Iso osa palveluista tuotetaan ostopalveluina, jotka on todettu kalliiksi ja joustamattomiksi. Mielestäni myös Vantaa tarvitsee laajempia hartioita pystyäkseen tuottamaan sote-palveluita laadukkaasti ja ehkäisemään terveyserojen kasvua.
Tänään käsittelyssä oleva esitys sote-uudistuksesta ja maakuntien perustamisesta on kuitenkin parempi kuin edellisen hallituksen väkisin ajama uudistus, joka olisi toteutuessaan mahdollistanut yksityisten palveluntuottajien kermankuorinnan. Niille aloille, joissa potilasvirrat ovat nopeita, kustannukset pienimpiä ja voitot helpoimmin saavutettavissa olisi ollut tarjontaa, kun taas niille aloille, missä olisi tarvittu pitkäjänteisyyttä ja vuosien investointeja hoitoon, olisi maakunta joutunut hoitamaan ns. raskaimmin hoidettavat asiakkaat ja potilaat. Tänään käsiteltävässä esityksessä punaisena lankana on, että väestöä kohdellaan tasavertaisesti.
Edellisen hallituksen esityksessä henkilöstön asema, varsinkin tukipalvelutoiminnoissa olisi ollut erittäin heikko, ulkoistamiset ja palkkojen dumppaus olisi ollut hyvin nopeasti edessä, kun yksityiset toimijat olisivat päässeet jakamaan yhteistä kakkua. Kevään korona-epidemia on osoittanut, että tukipalvelujen rooli osana julkisen sektorin palveluja ja sen ammattilaiset osana toimivaa hoitoketjua ovat merkittävä tekijä, kun pitää toimia nopeasti ja joustavasti.
Sote-maakunnalla on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi riittävä oma palvelutuotanto. Sen on pystyttävä huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämäisvastuunsa toteuttamisesta. Ostopalveluina ja ulkoistussopimusten kautta ei siis saisi hankkia järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia tehtäviä. Siksi on tärkeää, että halutaan varmistaa sote-maakunnille mahdollisuus kantaa järjestämisvastuuseen liittyvät vastuut ja tällöin esitys mitättömyysseurauksesta on perusteltu.
Esityksessä on toki avoimia kysymyksiä, yhteistyötä ja sovittelua vaativia asioita. Rahoitus, varsinkin verotusoikeuden myöntäminen maakunnille on tulevaisuuden kannalta olennainen asia. Sote-maakunnan rajapintaan kuntiin jää toimintoja, jotka edistävät kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisäämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen ovat sote-organisaation ulkopuolelta osallistuneet viranomaisten lisäksi myös erilaiset järjestöt. Mikä on näiden tahojen toiminta-alue tulevaisuudessa? Mitä on yhteistyö oman kaupungin ja maakunnan kanssa? Miten järjestöt ja erilaiset kaupungin moniammatilliset työryhmät järjestävät toimintansa jatkossa? Sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, nuorisotyön tai opetuksen yhteistyön on oltava jatkossakin saumatonta. Siksi yhteistyön on oltava tiivistä, raja-aitoja ylittävää ja toimintamalleja on luotava jo ennen maakuntien käynnistymistä.