Arvoisa puheenjohtaja,
Henkilöstön mukana kaupunki voi kukoistaa, mutta myös nuupahtaa. Nykyiseen tilanteeseen ei voi olla tyytyväinen. Parempaan on pystyttävä.
Varhaiskasvatuksessa työtä tekevänä haluan puhua siitä arjesta, jonka tunnen läpikotaisin. Samalla päättäjänä haluan uskoa, että voimme tehdä ratkaisuja, jolla voimme henkilöstön tilannetta parantaa. Nimittäin varhaiskasvatus voi kukoistaa vain jaksavan, sitoutuneen ja osaavan henkilöstön turvin.
Varhaiskasvatus on parhaimmillaan sitä, kun ihmetellään lapsen kanssa poski poskea vasten lintua puussa. Varhaiskasvatus on sitä, kun lauletaan yhdessä ja lasten silmistä paistaa ilo ja onni. Varhaiskasvatus on myös sitä, kun lapsi pitää kädestä tiukasti kiinni ennen uneen sukeltamistaan.
Varhaiskasvatus on kuitenkin myös paljon muuta. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksen parissa väkivallan uhka on tätä päivää. On raapimista, lyömistä, puremista, potkimista, hiuksista repimistä ja henkilökohtaisen omaisuuden rikkomista. Itse olen saanut iskuja naamaan ja potkuja vatsaan viimeisilläni raskaana ollessani. Vanhempien varalta meillä on lukittuja ulko-ovia, vartioita ja useampi työntekijä kohtaamisissa turvataksemme selustamme. Se on sitä henkilöstön arkea päiväkodissa.
Meillä on lintukotoja ja sitten meillä on päiväkoteja, joissa on todella paljon ongelmia. Maailma on muuttunut ja se näkyy suoraan varhaiskasvattajan työssä. Enää ei hoideta vain lapsia, vaan valitettavasti koko perheen tilanne ja vanhempien haasteet näkyvät jokapäiväisessä arjessa. Varhaiskasvatus ei ole sitä, mitä se oli alalle tullessani. Liian useasti mieleeni tulee Kummelien sketsi ”apinaa koijataan”.
Eräs ihminen kysyi minulta minkä verran koen, että alallamme on uupumusta. Vastasin, että tosi paljon. Henkilöstökertomuksessa mainitaan, että 54 prosenttia poissaoloista on esihenkilön myöntämiä tai muihin ryhmiin kuuluvia poissaoloja. Voimme vain arvailla, kuinka monta prosenttia näistä on mielenterveydestä johtuvia.
Valitettavasti varhaiskasvatuksen arkea hengittävänä on vaikea uskoa, että lyhyellä aikavälillä henkilöstön vaihtuvuus pienenee tai mielenterveysperusteisten poissaolojen määrä vähenee.
Arvoisat kuulijat,
Päättäjänä haluan kuitenkin uskoa, että pystymme parempaan. On selvää, että pelkkä palkkauksen parantaminen ei ongelmia ratkaise. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ansaitsevat arvostusta. Varhaiskasvatuksessa ratkaistaan jatkuvasti tilanteita, joissa henkilöstöltä vaaditaan hillitöntä paineensietokykyä. Tarvitaan kykyä olla kaksi askelta edellä ja samalla on oltava hyvät sosiaaliset taidot. Vaikka lasten kanssa leikitään, työ ei ole leikkiä.
Päiväkotien henkilöstö haluaa olla läsnä ryhmässä lasten kanssa. Emme kaipaa jatkuvia hankkeita ja projekteja. Emme päiviä, jotka koostuvat pelkistä palavereista. Haluamme tehdä työmme hyvin tänään, huomenna ja vielä ensi vuonnakin.