Muistoja lapsuudesta. Hiihdin pienenä vain, koska palkkio oli oikein mitoitettu – hiihtoreissuilla oli aina suklaata mukana. Tänäkään päivänä hiihtäminen ei ole minun juttuni, vaikka liikkuminen muuten onneksi onkin. Oli kuitenkin tärkeää, että liikkumisen tärkeys ja luonnollisuus osana elämää iskostettiin jo lapsena, vaikka sitten suklaan voimalla.
Vantaan liikkumisohjelma on tärkeä ja sitä ehdottomasti tarvitaan. Mielestäni ohjelmassa ei nyt kuitenkaan huomioida tarpeeksi konkreettisia ja pieniä asioita. Paljon on hyvää, mutta Vantaalla on edelleen toimimattomia kevyenliikenteen reittejä, liian vähän paikkoja säilyttää turvallisesti pyörää ja talvisin huonosti aurattuja reittejä.
Ohjelman tavoitteena on esimerkiksi, että koulut viestivät aktiivisesti vanhemmille kyydittömästä koulumatkasta. Tämä on hienoa, sillä tekemistä tälläkin saralla riittää. Äitinä tiedän hyvin, että Wilma hälyttää jatkuvasti siitä, miten vanhempien harjoittama kouluun heitto -ralli ruuhkauttaa lähitienoot ja aiheuttaa jopa vaaratilanteita.
Ympäristöllä ja opetetulla toimintakulttuurilla on suuri vaikutus lapsen ja nuoren liikuntatottumuksiin. Auto on monelle vanhemmalle tärkeä liikkumisen muoto, mutta lapselle on hyvä myös näyttää, että autolla ei tarvitse liikkua aina ihan joka paikkaan.
On hienoa, että ohjelmaan lisättiin uusi kohta siitä, miten selvitetään matalankynnyksen palveluita, jotka mahdollistavat sekä vanhempien että alle kouluikäisten lasten liikkumisen joko yhdessä tai erikseen samanaikaisesti. Upeaa on myös se, että ohjausryhmässä on mukana nuorisovaltuuston edustaja. Näin meillä on mahdollisuus saada kuulla nuorten ajatuksia.
Varhaiskasvatuksessa työskentelevänä näen tälle toimialalle kohdistuvat tavoitteet osittain epärealistisina, vaikka onkin hyvä, että tavoitteet ovat korkealla. Varhaiskasvatus on valitettavasti kriisissä ja se näkyy arjessamme. Päteviä ihmisiä ei ole. Sijaistarpeessa joudumme ottamaan vastaan lähes kaikki sisään kävelevät työntekijät. Lähimetsäänkään meno ei ole aina mahdollista, saati turvallista kaikkien sijaisten kanssa.
Toisekseen, päiväkotimme ovat eriarvoisessa asemassa sijaintinsa ja sitä kautta saavutettavien liikuntapalveluiden suhteen. Itse työskentelen päiväkodissa, jossa on päiväkodin omasta uima-altaasta lähtien lähes kaikki liikuntapalvelut lähimetsineen käytössä. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa olemassa olevissa saatikka rakenteilla olevissa päiväkodeissamme.
Arjen aktiivisuuden ja liikkumisen edistäminen on kaikkien yhteinen tehtävä. Sitä tehdään myös esimerkillä. Liikkumattomuus on myös kustannuskysymys ja liikkumattomuus aiheuttaa yhteiskunnalle isoja taloudellisia tappioita.
Loppuun haluan kysyä, kuinka moni tässä salissa on tullut tänään paikalle jollain muulla kuin autolla? Asumme eri puolilla Vantaata ja arjessamme on monenlaisia tilanteita, mutta en silti laittaisi pahitteeksi, jos tulevaisuudessa etuovelle syntyisi enemmän ruuhkaa kuin autohallin oville. Kiitos!
Ida Tamminen
kaupunginvaltuutettu