Puhe valtuustossa Vantaan hyvinvointikatsauksen käsittelyssä
Arvoisa puheenjohtaja,
On tärkeää, että meille valtuutetuille raportoidaan joka vuosi hyvinvoinnin tilasta Vantaalla. En nimittäin tiedä päättäjänä tärkeämpää tehtävää kuin parantaa asukkaiden hyvinvointia – sitä varten me täällä päätöksiä teemme.
Tälläkin kertaa hyvinvointikatsaus aiheuttaa paljon huolta. Surullista on, että Vantaalla asuu prosentuaalisesti yli kaksi kertaa enemmän toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita lapsiperheitä kuin koko maassa keskimäärin. Hyvä kuitenkin on, että rakennetyöttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyttä on saatu laskettua.
Katsauksesta nousee minulle yksi erityisen haavoittuva ryhmä. He ovat henkilöitä, joilla ei ole kotia, saatikka kaikkea sitä muuta omaisuutta, joka on meille monelle itsestäänselvyys.
Kun puhumme asunnottomuudesta, emme puhu siitä pienen pienestä marginaalisesta joukosta, joka haluaa elää vapaana ja nukkua milloin missäkin. Emme myöskään puhu siitä some- tähdestä, joka protestoi kohonneita asumiskuluja ja matkustelee pitkin maailmaa. Asunnottomuus ei ole identiteetti.
Vuonna 2022 asunnottomia Vantaalla oli vajaa kolmesataa ja määrä on kasvanut. Todellinen luku saattaa olla moninkertainen. Etenkin naiset saattavat joutua lunastamaan majapaikan kehollaan, jolloin he eivät virallisiin lukuihin ikinä edes päädy.
Tulevaisuuden näkymä ei nyt ole hyvä, kuten lehtiotsikot kertovat.
”Ihmisiä häädetään kodeistaan enemmän kuin vuosiin- nyt kotinsa joutuvat jättämään aivan uudet ihmisryhmät” (HS heinäkuu 2023).
”Yli 60 lasta elää Helsingissä ilman omaa kotia” (HS tammikuu 2024).
Tuskin otsikot tästä paranevat. Kiitos maan hallituksen ensi maanantai on aprillipäivän ja sen hauskojen pilojen sijaan joillekin totisinta totta. Hallituksen päättämät kohtuuttomat leikkaukset muun muassa asumistukeen ja työttömyystukiin astuvat tällöin voimaan. Satojen eurojen leikkaukset tavallisten ihmisten kuukausittaiseen toimeentuloon eivät ainakaan yhtään tule parantamaan asunnottomien tilannetta tai vähentämään asunnottomien määrää täällä Vantaalla. Päinvastoin. Vaikea on täällä valtuustossa puhua ennaltaehkäisystä, kun hallituksen pääpuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset vievät tältä pohjan pois.
Arvoisa puheenjohtaja,
Sananlasku sanoo, ettei kukaan ole niin köyhä, ettei voisi auttaa toista, eikä niin rikas, ettei koskaan tarvitsisi toisen apua.
Sain mahdollisuuden toissa syksynä pukea etsivän asunnottomuustyöryhmän liivit päälle ja lähteä päiväksi kiertämään työntekijöiden kanssa. Edelleen mietin, mitä eräällekin ahdistuneen ja surullisen katseen omaavalle henkilölle kuuluu.
Vailla vakinaista asuntoa -kummi Jenni Kokander totesi minulle, että ”on liikaa ihmisiä, joita ei ole koskettu ilman kumihanskoja vuosiin ja heille voi yksi kättely tai kohtaaminen merkitä uutta alkua”.
Jokaisen ihmisen takana on inhimillinen tarina. Avun pitää olla oikea-aikaista ja yksilöllistä – jokaisen aito kohtaaminen ja silmiin katsominen on kaiken lähtökohta. Pelkkä empatia voi riittää siihen, että pystyy puolustamaan muutosta asioihin, joiden olemassaoloa ei hyväksy tai halua nähdä normina. Kiitos!
Ida Tamminen