Puhe kaupunginvaltuuston kokouksessa 22.5.2023
Kun puhumme ratikasta emme puhu vain ratikasta. Puhumme siitä mihin suuntaan menemme. Menemmekö rohkeasti eteenpäin vai jumahdammeko paikallemme. Haluammeko jatkossa, että Vantaa on paikka, jonne ihmiset haluavat muuttaa vai paikka, mihin on pakko muuttaa kun muuhun ei ole varaa.
Sanotaan, että onnettomuuspaikalla suurimmassa hädässä ei ole se, joka koviten huutaa. Ratikasta keskusteltaessa kovinta meteliä ovatkin pitäneet he, jotka eivät ratikkaa tule edes käyttämään. Näillä henkilöillä on pihassa useampi auto. Heidän asemansa yhteiskunnallisesti on niin etuoikeutettu, että heidän ei tarvitse ainakaan taloudellisin syin kulkea julkisilla kulkuvälineillä.
Näen valtuuston yhteisenä huolenaiheena joidenkin alueiden lähiöitymisen. Meillä ei ole varaa segregaation lisääntymiseen. Ratikka onkin yksi lääke segregaation ehkäisyyn. Samaan aikaan kun me kaikki haluamme puuttua segregaatioon niin osa teistä näkee ratikan turhana.
Vastustajat puhuvat myös, että nyt ei ole hyvä hetki. Kysynkin, koska se hyvä hetki on? 1800-luvulla rakennettiin paljon raitioteitä. Oliko silloin hyvä hetki? Olisiko niitä rakennettu, jos oltaisiin nähty mitä historia tuo tullessaan? Missä asemassa nämä kaupungit olisivat, jos ne oltaisiin jätetty rakentamatta?
Sijoittamisessa puhutaan parhaan hetken olevan tänään, edellinen päivä olisi ollut vielä parempi. Näenkin, että olemme ratikan rakentamisessa jo auttamattomasti myöhässä.
Kuntavaaleissa 2021 valtuustomme keski-ikä oli 47 ja ikäjakauma 21 vuodesta 77 vuoteen. Haluan muistuttaa, että kaupunkia tulee aina kehittää tulevaisuuteen katsoen ja nuoremmille sukupolville sitä rakentaen. Moni valtuutettu on nähnyt Vantaan jo 50 vuotta sitten 1970-luvulla ja on saanut nähdä kaupungin kasvavan ja kehittyvän vauhdilla. Nyt on hyvä hetki pohtia, miltähän ratikkakaupunki Vantaa näyttää 50 vuotta tästä eteenpäin? Osalla valtuutetuistamme voikin olla mahdollisuus päästä näkemään Vantaan kasvua ja kehitystä jopa 2070-luvulle. Nyt pääsemmekin päättämään jämähdämmekö paikallemme vai luommeko edellytykset Vantaan kehittämiselle täyteen potentiaaliinsa.
Ryppyisenä pienenä mummona keinutuolissa haluan pohtia jotain ihan muuta kuin tekemättömiä asioita ja uskalluksen puutetta. Taitava ja arvostettu eläkkeelle juuri jäänyt kaupunginsuunnittelujohtaja Tarja Laine on todennut, että pellot ovat meidän järvemme. Näin ollen toivon tulevaisuudessa matkustavani Käärijä-maatalouskoneen sijaan Käärijä-nimisellä ratikalla täällä Vantaalla.