Vantaan kaupunginvaltuustonkokous 27.3.2023
Vantaan hyvinvointikatsaus 2022 / puheenvuoro Pirkko Letto
Hyvinvointikatsauksessa on keskiössä asukkaiden kokema hyvinvointi, mikä on erittäin tärkeä tässä muutosvaiheessa, jossa kaupungin ja hyvinvointialueen yhteistyötä hiotaan nimenomaan hyvinvointia edistävien rakenteiden ja tavoitteiden osalta.
Katsauksessa yhtenä hyvinvoinnin estävänä elementtinä on yksinäisyys. Otan esille ikääntyneiden kokeman yksinäisyyden.
Itsensä yksinäiseksi tuntevien ikääntyneiden määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2018 ja 2020 välillä.
Yksinäisyys kasvoi räjähdysmäisesti koronapandemian aikaan, jolloin erityisessä eristyksessä ja suojeluksessa olivat ikääntyneet, niin kotona kuin palvelutaloissa asuvat.
Kotihoidon palvelujen piirissä olevista ikääntyneistä lähes kolmannes ja palvelutaloissa asuvistakin lähes viidennes kokee yksinäisyyttä.
Vanhuspoliittisissa keskusteluissa korostetaan usein, että iäkkäiden ihmisten pitäisi voida asua kotona
mahdollisimman pitkään, näin myös meillä Vantaalla. Vedotaan parempaan elämänlaatuun, tuttuun ympäristöön ja siihen, että iäkkäät ihmiset itse arvostavat mahdollisuutta asua kotona. Kuitenkaan asia ei ole näin yksiselitteinen. Toimintakyvyn heikentyminen ja voimien vähentyminen voivat johtaa kotona itsekseen asuvan ihmisen eristäytymiseen ja yksinäisyyden tunteisiin, jos esim. päivät kuluvat vuoteessa tai ulos pääseminen on vaikeaa. Ympäristön haasteellisuus heikentää ikääntyneiden tunnetta siitä, että pystyy itse päättämään milloin ja mihin haluaa mennä. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että elinpiiri pienenee ja yksinäisyyden tunne lisääntyy.
Yksinäisyyttä ei tule medikalisoida, mutta yksinäisyyden vaikutukset terveyteen ovat tutkimusten mukaan mittavat. Yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin lihavuus tai huono fyysinen kunto. Se huonontaa elimistön puolustusmekanismeja, lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä neurologisten sairauksien riskiä.
Ikääntyneiden yksinäisyyden torjumiseksi tulee jatkossa tehdä paljon enemmän etsivää ja ehkäisevää työtä.
Tällä hetkellä suuri osa yhteiskunnan tai järjestöjen tarjoamasta avusta yksinäisyyden lievittämiseksi painottuu sosiaalisten kontaktien lisäämiseen.
Kuitenkaan kaikki ikäihmiset eivät viihdy kerhoissa, jolloin tulee pohtia uusia keinoja. Tulee muistaa, että ikäihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan jokaisella ikäihmisellä on oma rikas menneisyytensä ja oma kuljettu elämänpolkunsa, jota tulee kunnioittaa. Yhteiskunnan asenteilla on oma merkityksensä. Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä voi lievittää se, että he kokevat olevansa arvostettuja yhteiskunnan jäseniä.
Ikäihmisten yksinäisyyden tunteen ehkäisy ja torjuminen on moniulotteinen kokonaisuus lähtien asuinympäristön rakentamisesta, yhteiskunnan asenneympäristöön, palvelujen saatavuuteen ja toisista välittämiseen. Näissä meillä on paljon hyvinvoinnin edistämisen työtä, jolla on myös vaikuttavuutta.