Suomalaisten koulutustaso on laskenut. Kun vielä vuonna 2000 korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten osuus Suomessa oli OECD-maiden korkeimpia, olimme vuoden 2021 vertailussa pudonneet keskiarvon alapuolelle. Onko tästä syytä olla huolissaan? On. Ja miksi? Siksi, että opetushallituksen arvion mukaan tulevaisuuden työpaikkoihin tarvitaan yhä enemmän korkeakoulutettuja.
Monet puolueet, SDP mukaan lukien, ovat asettaneetkin tavoitteekseen saada nuorten koulutustaso nousuun. Toivoisin kuitenkin, ettemme tarkastele vain ja ainoastaan koulutustasoa, vaan myös osaamistasoa, emme vain tutkintojen määrää, vaan myös laatua.
Vuonna 2011 ammattikorkeakoulututkinnon hinta yhteiskunnalle oli noin 40 000 euroa. Nykyisin se on 21 000 euroa. Tutkinnon hinta on laskenut lähes puoleen ja joku saattaakin ylpeästi todeta, että tuottavuus on noussut. Onhan se, mutta samalla tutkintojen laatu on laskenut, sillä opiskelijoita on yhä enemmän ja opettajia yhä vähemmän. Lisäaloituspaikat eivät nimittäin aina tuo mukanaan lisärahoitusta. Opetusryhmät ovat yhä suurempia ja opiskelijat nimetöntä massaa. Monissa ammattikorkeakouluissa enää vain puolet henkilöstöstä on opettajia ja opettajien työajasta enää vain puolet käytetään opetukseen.
Korkeakoulujen rahoitus perustuu suurelta osin suoritettujen tutkintojen määrään ja korkeakoulujen on tuotettava tutkintoja, jotta ne saavat rahoitusta. Ja tutkintojahan syntyy, kun päästetään kaikki läpi, laadusta hieman tinkien. Olisikin syytä määritellä korkeakoulututkintojen valtakunnallinen vähimmäisosaaminen. Se olisi laadun tae, mikäli korkeakoulujen sisäinen laadunvarmistus eli omavalvonta ei toimi.
Toivonkin, että samalla kun pyrimme nostamaan nuorten koulutustasoa, pidämme huolen myös siitä, että suoritettu tutkinto oikeasti lisää osaamista.
Ulla Kaukola
Jaa tämä artikkeli