Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täällä

Olen kasvanut suvussa, jolla on pitkät perinteet sosialidemokratian saralla. Lapsuudenkodissani on aina käyty poliittisia keskusteluja. Keskusteluissa ovat vilahdelleet henkilöiden nimet, joiden kanssa työskentelen tänä päivänä.

Pidin pitkään pintani siinä, että politiikkaan en ainakaan mitenkään sotkeudu. Viime kuntavaalien aikaan minulle heitettiin retorinen kysymys siitä, lähdenkö ehdolle. Vastaukseni lähteä mukaan yllättikin kysyjän täysin. Olin valmis. 

Olen aina epäkohtia havaitessani puuttunut niihin matalalla kynnyksellä. Koen, että olen aina enemmän saanut puuttumalla, kuin että olisin jättänyt puuttumatta. En ole myöskään tuudittautunut siihen, että kyllä joku muu hoitaa. Perheen esikoisena koen myös vastuuta huolehtia muista ja aina ainakin yrittää omalla toiminnallani parantaa asioita. 

Kuntavaaleissa pari vuotta sitten asetin henkilökohtaisia tavoitteita. Kovin korkeita ne eivät olleet. Tiesin, että läpipääsy olisi epätodennäköistä uutena kasvona. Ulkopuolelta vakuuteltiin, että hyvältä näyttää ja tehokasta kampanjaa teet. Siitä en osannut sanoa mitään. Tein töitä aika täysillä pienellä budjetilla parin ihanan ystävän avulla. Kaupunginvaltuuston ovet kuitenkin avautuivat ja sen jälkeen nälkä oppia ja nähdä lisää on vaan kasvanut. 

Huijarisyndrooma lieventyy koko ajan. Nopea nousuni vaikuttajaksi on vaatinut identiteetin muovaamista. Olen tehnyt sen päätöksen, että teen politiikkaa omista lähtökohdistani. Olen aidosti oma itseni. Pukeutumiseni, saati tyylini puhua, ei muovautunut toiseksi valtuustosalin ovien avautuessa. On paljon asioita, joita vasta opettelen. Tässä kuitenkin auttaa nälkäni kehittyä ja oppia lisää. On tärkeää tehdä oman näköistä politiikkaa. Puhua niistä asioista ja epäkohdista, jotka itselle ovat tuttuja.

Näinä reiluna kahtena vuotena olen haastanut itseäni useasti. Tänä päivänä löydän itseni tilanteista, joissa en aikaisemmin itseäni nähnyt . Olen löytänyt oman paikkani sieltä, missä en sen ikinä uskonut olevan. Olen silti sama pyöräilyä intohimoisesti harrastava kahden lapsen äiti Hiekkaharjusta. Nainen, joka viettää päivänsä työssään päiväkodissa ja useana iltana viikossa kokouksissa päättäen yhteisistä asioista.

Ida Tamminen
Vantaan kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuutettu