Puhe 14.11.2022 keskustelusta

Viikonloppuna uutisoitiin Mänttä-Vilppulan, pienen kylän, nuorten huumekuolemista. Valtakunnallisesti nuorten huumekuolemat ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan ja edustavat tällä hetkellä koko Euroopan kärkeä. Suomessa kuoli huumeisiin 258 henkilöä vuonna 2020. Yli kolmannes heistä oli alle 25-vuotiaita. Etenkin nuorten huumekuolemien määrä on hälyttävästi kasvanut vuodesta 2019.

Nyt onkin tarpeen kysyä, miksi tähän tiedossa olevaan ongelmaan ei ole vastattu kohdentamalla riittävästi toimenpiteitä lasten- ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyyn?

Päihdepalveluja tulee lisätä, mutta vielä tärkeämpää on puuttua varsinaisiin juurisyihin: nuorten juurettomuuteen ja syrjäytymiseen sekä moniin elämänhallinnan ongelmiin.

Psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla, joten on syytä pohtia mitä on muuttunut, kun yli 35-vuotiailla vastaavaa kasvua ei ole tapahtunut.

Lasten tasapainoiseen kasvuun tulee panostaa nykyistä huomattavasti enemmän jo varhaiskasvatuksessa siten, että henkilöstöä on riittävästi ja että henkilöstö sitoutuisi työtehtäväänsä, jotta lapsi saa kokea turvallisen hoitosuhteen ja hoitoyhteisön.

Kehittyvälle lapselle mielen hyvinvointi on hoivaa, läheisyyttä, turvallisuuden tunnetta ja kokemusta siitä, että on hyväksytty ja rakastettu. Lapsen näkökulmasta elämäniloa. Samalla on huomioitava perheisiin ja vanhemmuuteen kohdistuvat tukitoimet, joiden tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota neuvoloissa sekä sosiaalitoimessa. Tämänkin toteuttamiseksi tarvitaan sekä resursseja että systemaattisia toimintatapoja.

Jo varhaislapsuudesta alkaen opimme moninaisia taitoja aikuisen opastamana mm. tunteiden säätelyä, jolla on suuri merkitys tasapainoiselle kasvulle ja esimerkiksi vastoinkäymisten sekä epäonnistumisten kohtaamiseen.

Kouluikäisten osalta kouluterveydenhuollon merkitystä tulee korostaa. Kasvatustieteen professori Niina Junnila on tutkinut laajalti nuorten ongelmia, ja hän on nostanut näkyvästi yhteiskunnalliseen keskusteluun yksinäisyyden kokemuksen. Hänen 2019 julkaistu tutkimus osoittaa suomalaisnuorten kokeman yksinäisyyden yleisyyttä ja yhteyksiä psykosomaattiseen oireiluun sekä lääkkeiden käyttöön. Yksinäisyys eroaa yksin olemisesta ja jo alakouluikäisten lasten on todettu erottavan nämä käsitteet. Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi heikot sosiaaliset ja sosiokognitiiviset taidot, tietynlaiset kotona opitut vuorovaikutusmallit sekä jotkin persoonallisuuden piirteet kuten ujous, arkuus ja vetäytyvyys.

Tässä muutama havainto, minkä johdosta ryhmämme teki määrärahaesityksen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä nuorten pahoinvoinnin syiden selvittämiseksi.

Jari Sainio