Puhe kaupunginvaltuuston kokouksessa liittyen Lasten oikeus kulttuuriin -aloitteen vastaukseen

Kulttuuri ei ole vain arjen luksusta. Sellaistakin olen kuullut väitettävän. Lähinnä sieltä suunnalta salia, josta tätä aloitetta ei ole allekirjoitettu.

Mielestäni on suuri arvo, että kulttuuri kuuluu kaikille, eikä se ole sidoksissa ihmisen taustaan. Tästä meidän on pidettävä kiinni. Erityisen paljon tämä korostuu nyt, kun päätöksenteon arvot ovat koventuneet. Leikkauksen kohteena ovat juuri he, jotka eniten tukea tarvitsisivat.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee kulttuuria elämäänsä. Kynnys lähteä esimerkiksi ensimmäistä kertaa keski-ikäisenä teatteriin voi nimittäin olla aika suuri.

Siksi kirjasimmekin valtuutettu Minttu Sillanpään kanssa aloitteeseemme, että lapsilla on oikeus kulttuuriin. Me haluamme nähdä, että tämä asia on Vantaalle tärkeä ja että Vantaa ymmärtää kulttuurin kokonaisvaltaisen merkityksen.

Aloitevastauksessamme todetaan, että pyritään tukemaan, ohjaamaan, mahdollistamaan ja rohkaisemaan kulttuurin pariin. Tämä on hyvä alku, mutta ei mielestäni riitä.

Näen, että lasten ja nuorten kulttuuri on asia, johon pitää määrärahoja pystyä tulevaisuudessa lisäämään. Ne eurot maksavat itsensä takaisin. On surullista, jos arvioitu 15 euroa per lapsi tulee esteeksi rohkealle ja rennolle Vantaalle.

Näin tukevasti keski-ikäisenä ihmisenä omassa tarinassani merkittävä rooli sille kuka olen, on Vantaan tanssiopistolla ja Vantaan kuvataidekoululla. Ne eivät ole olleet arjen luksusta, vaan kasvamista, onnistumisen iloa ja oppimista itsestään. Tämän suon jokaiselle lapselle, koska kulttuurin avulla maailma on parempi ja onnellisempi paikka meille kaikille.

Pikku Prinssin sanoin: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Tai kuopukseni sanoin: ”Tanssiessani koen olevani vapaa kokemaan tunteita, jotka ovat muuten liian suuria.”